Ajatuksia yhteisöjen merkityksestä

Yhteisö on huume ja rakkautta haetaan sieltä mistä sitä saa

Elämme kuplassa, jonka kalvon muodostavat elinalueemme, ystävät ja yhä enemmän sosiaalinen netti. Me kukin valitsemme, kenen kanssa olemme tekemissä ja suodatamme helposti toisinajattelijat pois piiristämme. Joskus on myös terveellistä ylläpitää kuplaa, sillä pinnan alla kaikki ei ole aina hyvin ja vastaan voi tulla hyvin ilkeitäkin asioita. Kupla suojaa mieltä, mutta välillä sen puhkaiseminen tekee hyvää tai on välttämätöntä. Suojan takaa löytyy uusia maailmoja, ihmisiä, yhteisöjä, tietoa ja ihmeteltävää. Sieltä löytyy pimeyttä, mutta myös valoa.

YHTEISÖ ON HUUME

Yhteisö on huume. Kaikki haluavat kuulua johonkin: yhteisöön, ryhmään, heimoon, jengiin.

On sitten kyseessä anoreksiaa ihaileva nuori nainen tai moottoripyöräkerholainen, yhteisö yhdistää levottomat mielet ja antaa merkityksen elämälle. Ihminen hakee kehua tai pientäkin positiivista elettä, ja jos hän saa sitä enemmän tietyssä yhteisössä, niin silloin se on paikka, jonne tulla yhä uudestaan. Yhteisön eteen tehdään uhrauksia ja pyritään osoittamaan olemaan porukan arvoinen. Kun kotona ei saa kosketusta, tuntemattomien kanssa voi kokea myös läheisyyttä tai kokeilla omia seksuaalisiaan halujaan.

Yhteisössä nähdään myös menninkäisiä. Uskominen yhdessä johonkin asiaan voi vaikuttaa mieleen. Moni pitää rajatiedon asioita huuhaana, toisille se on täysin totta. Yhteisön paine saattaa saada ihmisen miettimään omaa ajatusmaailmaansa ja elämään muiden mukaan. Yhteisö voi olla myös negatiivinen, kun tyhmyys tiivistyy ja kiusattu joutuu joukkovoiman haukkumaksi, mutta kyllä yhdessä myös viisaus kukkii. Yhteisössä voidaan yhdessä nousta kapinaan vastustamaan sortovaltaa tai puolustautua silloin, kun joku kokee itsensä kaltoinkohdelluksi. Kun graffititaitelijoita kiellettiin tekemästä töhryjä ja maalauksia poistettiin, netti toimi kapinan välineenä. Tai kun entinen lestadiolainen koki netin voimaannuttavan sanomaan vihdoin ne asiat joita ei muuten voisi kertoa.

Yhteisö vaikuttaa aivojen mielihyväkeskukseen, jolloin yhteisöstä luopuminen voi aiheuttaa vieroitusoireita.

VERTAISTUKI

Rakkautta ja tukea haetaan sieltä mistä sitä saa. Jos toiset eivät anna ymmärrystä, ajaudutaan niiden luokse jotka eivät tuomitse vaan kannustavat. Vertaistuki voi olla hyvää, mutta myös huonoa. Joskus yhteisöön pääseminen vaatii uhrauksia, valehtelua ja itsensä muuttamista joksikin muuksi. Vertaistuki pahimmillaan voi olla toisen kannustamis- ta sairaalloiseen laihduttamiseen, vaikka tietäisikin jollakin asteella sen olevan todella väärin.

Lopulta vertaistuki on sitä, että haetaan ihmisiä jotka ymmärtävät itseä juuri sellaisena kuin on ja jotka pystyvät antamaan tukea. Se on sitä, ettei olekaan universuminen ainoa humanoidi, joka uskoo tiettyyn asiaan. Vertaistuki on rakkautta, huomiota, kauniita sanoja, yhteydenpitoa ja huomaamista, ettei olekaan enää yksin. Sen tunteminen voi olla parasta ikinä.

AJAUTUMINEN

Joskus yhteisöön ajaudutaan, aina sitä ei voi valita. Monet ihmiset kertovat, kuinka he valitsivat itselleen yhteisön, joka sattui kohdalle silloin kun oli tarvetta tuelle ja ystäville. Monesti ihminen muovautuu yhteisön mukaiseksi ja saavuttaa sen mukaiset mittarit. Pro-ana koki vähemmyyttä, kun hänellä ei ollutkaan diagnoosia, mutta pyrki muilla tavoilla todistamaan hyvyyteensä. Graffititaiteilija olisi saattanut olla kovanluokan skini, mutta veljen kautta graffitipiirit olikin ensimmäinen vaihtoehto. Monelle yhteisö tulee vastaan kutsumatta, he ovat vain tiettynä aikana tietyssä paikassa.

Kirjoitus on lainattu kirjasta Pimeä netti

Jarno Alastalo
Eduskuntavaaliehdokas, Liike Nyt, Helsinki.
Sosiaalinen introvertti, digitaalisen nuorisotyön konsultti, Heimo-vertaistukiyhteisön ja Suomi24-verkkokeskusteluiden perustaja.

Minä: Verkkosivusto — Facebook — Twitter — Instagram